SLO-kynsisairaus
SLO on lyhenne nimestä ”symmetrical lupoid onychodystrophy”, joka viittaa kynsien immuunivälitteiseen sairauteen. Syy sairauden puhkeamiseen ei ole tiedossa, mutta taustalla vaikuttaa olevan perinnöllinen taipumus. SLO-kynsisairaus on melko harvinainen sairaus koiralla. Kissalla sitä ei varmuudella ole todettu.
Kynsiin rajoittuvat sairaudet koiralla ovat harvinaisia. Tavallisin kynsiongelma on trauman aiheuttama vaurio, joka yleensä rajoittuu yhteen kynteen. SLO:ssa valtaosa, usein kaikki, kynsistä vaurioituu. Moni muu sairaus voi aiheuttaa kynsivaurioita. Näitä ovat esimerkiksi pemfigus-ryhmän autoimmuunisairaudet, leishmanioosi ja kasvaimet.
Tyypillinen potilas
Monissa roduissa on tavattu SLO:ta. Alttiita rotuja ovat saksanpaimenkoira, rottweiler, suursnautseri, partacollie, gordonin- ja englanninsetteri. Oireet alkavat useimmiten aikuisiällä, mutta sairastua voi missä iässä tahansa.
Oireet
Oireet alkavat äkillisesti yhdestä kynnestä, mutta pian useammat kynnet oireilevat. Kynsivaurioita nähdään yleensä joka tassussa 2-9 viikon kuluessa ensioireiden alkamisesta. Nimensä mukaisesti kyse on symmetrisestä oireilusta. Kynnen sarveinen irtoaa itsekseen tai jää osittain kiinni kynnen tyveen, mikä tuntuu koirasta yleensä kivuliaalta. Kynnen ydin jää paljaaksi ja on usein arka. Kynsivallit voivat ärtyä ja tulehtua. Parantuessaan kynsimateriaali on poikkeavan näköistä: epätasaista, hidaskasvuista ja haurasta.
Sarveiskynnen irtoaminen on tyypillinen oire SLO:ssa.
Diagnoosi
Diagnoosi tehdään tyypillisen oireen ja taudinkuvan perusteella. Koko koira tutkitaan jotta voidaan olla varmoja siitä että oireet rajoittuvat kynsiin. Varpaista saatetaan ottaa näytteitä mikroskopoitavaksi (sytologia) tai viljeltäväksi. Verinäytteisiin ei SLO aiheuta muutoksia. Joissakin tapauksissa diagnoosi varmennetaan koepalalla. Koska muuttunut kudos sijaitsee kynnen tyvessä, uutta sarveista tuottavalla alueella varpaan sisällä, on koepalan saamiseksi varvas amputoitava. Onneksi diagnoosi voidaan pääsääntöisesti tehdä ilman koepalaa.
Hoito
Mikään yksittäinen hoitomuoto ei ole osoittautunut tehokkaaksi kaikille SLO:ta sairastaville koirille. Hoidon alussa keskitytään kivun hallintaan ja osittain irronneiden kynsien poistoon anestesiassa. Vaurioalueiden hygieniasta huolehditaan esimerkiksi pesuin tai paikallishoitovalmisteilla. Koska yksittäisillä koirilla on todettu ruoka-aineyliherkkyys SLO:n laukaisevana tekijänä, saatetaan tehdä eliminaatiodieetti ruoka-aineallergian diagnosoimiseksi tai poissulkemiseksi. Ruokavaliolla ei valtaosalla ole vaikutusta kynsisairauteen. Välttämättömillä rasvahapoilla on joissakin tapauksissa osoitettu olevan apua oireisiin. Valtaosalle aloitetaan lääkehoito, joka valitaan tapauskohtaisesti.
Kuvassa sarveiskynsi on irtoamassa ja kynsi näyttää ”ontolta”.
Kontrollikäynneillä varmistetaan hoidon sopivuus ja teho. Paranemisennuste vaihtelee. Osalla hoito voidaan kuukausien kuluttua lopettaa, osa tarvitsee pitkäkestoisen hoidon. Hoitovaste myös vaihtelee; osalla kynsimateriaali palaa sileäksi ja normaalin näköiseksi, osalla joudutaan tyytymään tilanteeseen jossa kynnet ovat epänormaalin näköiset mutta kivuttomat.
Kaikilla koirilla ei hoidollakaan saada kynsiä palautumaan täysin normaaleiksi.